Lepää rauhassa rakas Nipa

Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä lähti yllättäen elämästäni se kaikkein tärkein, Nipa-poni.

Vielä lauantaina kaikki oli hyvin, Nipa oli erityisen kiltillä päällä, ja luulen että se aavisti mitä oli tulossa. Kävelin ponin kanssa kylki kyljessä, enkä koskenutkaan riimunnaruun, se seurasi vierellä. Lauantaina tajusin, miten kovin tärkeä tuo pieni poni oikeastaan onkaan, sen kaulaa vasten on itketty monet kerrat, käyty kävelemässä ja juostu kilpaa, joskus nukahdin sen karsinaankin. 

Nipa oli äärettömän viisas eläin, ja kuunteli aina kun sille jotain kertoi, se ei olisi tehnyt pahaa kärpäsellekään. Nyt jälkeenpäin kun ajattelee, en ole koskaan luottanut mihinkään niinkuin luotin Nipaan. Jos olisin tiennyt jotakin tärkeämpää kuin se, olisin luottanut sen Nipan vastuulle, tiesin tasan tarkkaan mitä se seuraavaksi tekisi, ja se totteli melkein ajatuksesta. 

Viimeiset pari päivää ovat menneet sumussa, ei ole kuin hämäriä mielikuvia siitä mitä olen tehnyt. Maanantai-aamuna sain viestin, että Nipa on vihreämmillä niityillä, ja meni kauan ennen kuin edes hahmotin koko asian. 

On tyhjä olo, enkä oikein tiedä, miten pitäisi jatkaa. Kenelle nyt menen puhumaan ja rapsuttelemaan kun kaikki menee päin honkia, keneen ylipäänsä enään luotan, kun Nipa on poissa.

Kuvia viimeiseltä kesältä:

Nyt olen vapaa, ja mukana tuulen

saan kulkea rannoilla ajattomuuden.

Olen kimallus tähden, olen pilven lento,

olen kasteisen aamun pisara hento.

En ole poissa vaan luoksenne saavun

mukana jokaisen nousevan aamun.

Ja jokaisen tummuvan illan myötä

toivotan teille hyvää yötä.

Käyt enkelin vierellä taivaanrantaa,

on kulkusi kevyttä, jalkasi kantaa ♥

Vieläkin,

hetkittäin,

tulee pohjaton ikävä,

muistin lokerosta hypähtää

esiin kuva,

näen hahmosi,

tunnen tuoksusi,

kuulen äänesi,

mutta ojennetussa kädessä 

et enää tunnu,

Poissa,

mutta niin läsnä,

juuri siinä kuvassa.

♥