ELÄINLAUMAN JOULU: Sisu, tuo hulvaton ilme-eläin

Oon niin kaunis -Sisu

Ylimielinen p*ska -Sisu

Mielistelijä -Sisu

Huomioin sua, ootko nyt onnellinen -Sisu

Ei mua väsytä, mä vaan harjotan mun kasvolihaksia -Sisu

MÄ TYKKÄÄN SUSTA NIIN ETTÄ HALKEEN! -Sisu

VäsySisu

UniSisu :3

ELÄINLAUMAN JOULU: Kanien joulukeksit!

Tein kaneille valmiiksi pipareita jouluksi, tottakai nyt saivat jo maistaa yhdet mutta jouluna vasta loput! Nämä sopivat marsuille ja hamstereille myös, pelletin voi vaihtaa johonkin hamsunruokaan vaikkakin meillä rakastetaan kanien genesis -palleroita hamsujenkin keskuudessa.

Noin 15 isoa sydänpiparia:

2dl pellavarouhetta
2dl Genesis -pellettiä tms.
2rkl oliiviöljyä
1dl ruisjauhoja
2 omenaa soseutettuna
vettä

Sekoita pelletit ja pellavat pieneen vesimäärään, n. 1,5dl

Pilko omenat tehosekoittimeen

Huomaa että eihän ne soseutu ilman vettä kunnolla, lisää vettä...

Soseuta veden kanssa mössöksi!

...ja lisää pelletteihin.

Etsi ruisjauho

...Ja heitä sitä sekaan noin desi.

keitä vedenkeittimessä vettä ja lisää sitä sen verran, että saat tasaista

jäykkää massaa.

Sekoittele niin että pelletit turpoavat ja massassa on sitkoa.

Etsi piparimuotteja! ...ja laske ne vaikka huviksesi,

meiltä löytyi 57 kpl...

Lusikoi massaa piparimuottiin. Älä laita hervottomia määriä,

näiden pitäis kuivuakin. 

Taputtele massa muotteihin, ota ylimääräiset pois jos laitoit liikaa.

Itse tein reilun sentin paksuisia ja hyvin kuivuivat.

Koristele kaurahiutaleilla, pähkinöillä, rusinoilla tai millä ikinä keksit!

Paista reilussa sadassa asteessa mielellään kiertoilmauunilla.

Asteita ei tarvitse enempää, on tarkoitus kuivata eikä kypsentää.

Kun piparit ovat kovia, laita ne ilmavaan paikkaan kuivumaan ja käännä pohjapuoli ylöspäin että 

sekin kuivuu. Meillä nuo kuivuivat parissa päivässä, mutta jäähtyneet pehmeätkin piparit

maistuvat eläimille hyvin. Kunnolla kuivuneissa on hampaille töitä!

ELÄINLAUMAN JOULU, Viola löysi ystävän!

Oli tarkoitus kuvata joulukuvia. Päädyttiin kuitenkin naapurin pihaan, jossa

perheen 2-vuotias tyttö rakastui Violaan :')

ELÄINLAUMAN JOULU: Ilpon marraskuu

Marraskuussa ollaan....

Nukuttu päiväunia

Saatu erityishuomiota

Harrastettu linssiluteilua (...)

Marraskuinen Ilpo on ollut:

  Sosiaalinen pieni mies, jolla on suurempi ego kuin taloon mahtuisi. Ilpo tietää arvonsa, joten on hänellä on mielestään oikeus vaatia Genesistä tavallisen ruuan sijaan ja omenaa tylsän porkkanan tilalle. 

Myös ihmisiä saa pojan mielestä pomottaa näykkimällä, mutta tätäpä ei palvelusväki sulata ollenkaan! Mikään kielto ei pieneen mieheen tehoa, mutta ehkä se tästä vielä kun järki kasvaa egon perässä.

Marraskuu on mennyt lähinnä tutustuessa, mutta ulkonakin on käyty. Ilpo hullaantuu lumesta, joten talvella tullaan varmasti tekemään pikaseikkailuja hankeen päivien piristykseksi.

Edistystä:
Ilposta on tullut rohkeampi! Alkuun poika ei uskaltanut juosta sisällä omistajan jalkojen juuresta askelta pidemmälle, nyt lähdetään jo tekemään pieniä seikkailuja. Välillä on kuitenkin varmistettava että omistajakin pärjää yksin (nössö poika, oikeasti se vaan kipittää mamman luokse turvaan...).
Kärsivällisyyttäkin on tullut lisää, ja Ilpo on jo ymmärtänyt että sohvalla sylissä ollessa saa huomiota joka kannattaa käyttää hyväksi. Meille on tullut tavaksi katsoa Salkkarit, Uusi Päivä ja HelsINK pojan kanssa olohuoneessa, ja nyt täällä lötkähdetään jo tottuneesti syliin rapsuteltavaksi eikä sählätä omia koko puolitoistatuntisen ajan...

Marraskuun TOP3:

1. 

Porkkanat

2.

Kissat...

3.

Kengät ja niiden kyseenalainen

kiusaaminen 

ELÄINLAUMAN JOULU

Näin viimetipassa päätin väsätä blogiin joulukalenterin, kun valmiita spessupostauksia on kirjoitettuna ihan liikaa niin tässähän ne saa julkaistua.

Violan ja Mervin tutustumisprojekti etenee! Vieläkään ei olla ylimpiä ystäviä, mutta yhdessä loikittiin jo viime viikolla kentällä käydessä.
...Välillä kuitenkin meno näyttää tältä:

KLIKKAA TÄSTÄ VIDEOON!

Mervi Nykänen & McPuppen rellestämässä

TAAS pupujuttuja, koittakaa kestää...

Tänään käytiin tyttöjen kanssa ulkona, täälläpäin on myrskyvaroitus joten ilo irti hyvästä säästä vielä kun voi! Meiltä noin 50 metrin päässä on urheilukenttä ja tähän aikaan vuodesta luonnollisesti myös luistelukaukalo. Eipä siellä kukaan luistele, joten viimevuoden tapaan käytän kaukaloa tänäkin vuonna hyväksi pupujen liikutuksessa. Tuolla oli Tootin ja Mervin kiv tutustua kun ei tullut heti seinät vastaan.

Lähes tunnin nuo jaksoivat riehua keskenään ja taisi tulla välit selvitetyksi: nyt kaksi rättiväsynyttä pupeloa torkkuu sohvalla kylki kyljessä. :')

Merviä EI kiinnosta....eikun?

Operaatio lemmikkimessut, Ilpo ja jotain yllättävääkin kotona vihdoin!

Olipa taas hullunmyllyisin viikonloppu pitkään aikaan! Mistähän aloittaisi...

Lauantaina oli tarkoitus hakea Jonnalta Nokialta "kanilan muuttojäämistöä", Jonna kun muuttaa ja lopettaa kanijutut siinä samalla. Mukaan tarttui metrihäkki, läjä vessalootia, kuppeja, putkia, kahdeksat valjaat ja Atlas10 -boksi....eikä suinkaan tyhjänä!
Meille muutti yllättäen ps valkoinen satiini -naaras Hivenen Sievä "Viola"! Mervi sai tutun leikkikaverin, nuo ehtivät kesällä jo vähän tutustua kun Mervi oli Jonnalla hoidossa ja Viola sisaruksineen oli vauvapupuja.
Ujo kanineiti on jo hienosti ehtinyt kotiutua, äsken oltiin innoissaan odottamassa iltaruokia kun kävin hamsulassa!

Sunnuntaina suunnattiin viideltä aamuyöstä Tampereen kautta Helsinkiin messukeskukseen! Heti aluksi totesin kaljakärryn olevan maailman fiksuin keksintö heti suklaan jälkeen, kuskasin nimittäin koko eläinpoppoon yhdellä kärryllä ja vieläpä ennätysajassa!

Olin ilmonnut näyttelyyn viisi hamsteria ihan siksi että ilman hamsuja on outoa reissata.
Messuilla riitti katseltavaa (...ja ostettavaa, krhmm...) koko päiväksi, Elma -messuillakin käväisin aamupäivästä. Mukaan tarttui muunmuassa Genesis -pellettiä marsuille ja kaneille (lähinnä Ilpolle), TopCanis Baby -valjaat ja hihna uutuusväreissä, ihmeellisiä pehmoapinoita kaneille joululahjoiksi, Puppian lilat pehmovaljaat, nahkaremmi, hamstereille herkuksi parakiitin siemenseosta ja muuta hassua...

Ja ettei reissun päähenkilö unohdu, mukaan "tarttui" myös kauan ja hartaasti odotettu ILPO -pupu!
Poika on äärettömän hurmaava ja suloisuuden perikuva, pusujakin siltä saa runsain mitoin kun jaksaa rapsuttaa. Kovin pienihän tuo vielä on, mutta eiköhän siitä kunnon jänö vielä tule!
Näinollen hamsulassa asustaakin kolme kania :3

KAKS PÄIVÄÄ!

Kauan sitä on odotettu. Mutta koko ajan innolla, päivääkään en ole vielä katunut.

Lavella's Star Grumium eli Ilpo matkaa kotiin ensi sunnuntaina!

Kuvassa Ilpo oikeanpuolimmaisena.

c. Maija Suni

Humalistikisut & RIP Postipojan selkä

Kissat + kissanminttutyynyt = rajua rakkautta...

Ulkona oli kökkö sää mutta Mervilläpä oli ratkaisu:

näytetään syysmyrskylle kieltä!

Käytiin pikaseen ulkona, Mervi pääsi herkuttelemaan wuf.fin 

outletpuolelta bongaamallani herkkukiekolla. :3

...ja tottakai syönnin lomassa piti vähän poseerata.

Candycanen tilaus tuli supernopeasti! 3kg Hobbya pupusille (ja marsuille) 

kauran kylkeen, ehkä näillä hetki pärjätään.

Hamsuille tuli 10kg säkki ruokaa. Hamsterimix oli loppu,

joten Rottamixillä mennään. 

Postisetä parka, joutui tuonkin kantamaan kotiovelle saakka :D

PiNan ensi lauantain pikkujoulunäyttelyyn sain väkerrettyä

lahjoituspalkintoja ja Picasalla tein niihin laputkin.

Pieni söpö Mossu nukkui hyyyvin söpösti :3

Ja ulkona oli synkkää ja pimeää D:

Mervi & Me, 1 year together ♥

Elämä jänöpupun kanssa on erilaista kuin odotin.

Sekavaa kuin pulsu ojanmutkassa,
Ihanaa kuin villasukat paukkupakkasilla
ja harvinaisen nopeatahtista.

Välillä vituttavaa kuin koiranpaska keväthagessa,
Raskasta kuin jalattoman muflonin juoksuttaminen umpihangessa
ja järjetöntä kuin...noh...kaninpito.

Vaikka se yleensä käyttäytyy kuin juopunut gaselli,
päivääkään en vaihtaisi pois. 

  Siinä me istuttiin, Mervi ja minä. Veikkaampa että yhtä hämmentyneinä kumpikin. Mahtoikohan kumpikaan ymmärtää mitä kaikkea oli edessä?

  Veeärrän juna puksutti menemään, konnarikin pysähtyi pientä matkaajaa ihastelemaan. Puolivälissä matkaa uskalsin ottaa riiviön boksista syliin, eikä aikaakaan kun se jo veti sikeitä loppumatkan. Sen verran piti herätä, että sai murista junaan nousseelle koiralle, syödä palan porkkanaa, katkaista kuulokkeet ja pissata penkille.

  Tampereella vaihdettiin junasta bussiin, Nokialla toiseen bussiin ja viimeiset pari kilometriä käveltiin pilkkopimeässä ja vettä satoi kaatamalla. Tai no, Mervillä oli lokoisat oltavat kun sai keikkua boksissa vailla huolenhäivää. Vielä tänä päivänäkin se nukahtaa alle vartissa jos saa köllöttää kävelevän ihmisen sylissä.
Kotona oli hurjan ihmeellistä. Oli kissoja, oli uusi häkki, uusi palvelusväki, uudet äänet. Eikä sitä kannattanut häkissä pysyä, ensimmäiset viikot sain metsästää Täystuhoa niin sängystä, hamsterien purusäkistä kuin johtoja popsimasta (ja niitähän popsittiin urakalla stna.)

  Siitä kaikesta on tänään tasan vuosi, melkein tunnilleen! Tuntuu kuin tuo pieni diktaattoriprinsessa olisi vasta eilen astunut taloon, mutta toisaalta en osaa enää kuvitella kanitonta elämää.
Monet taistelut on taisteltu, on juostu pitkin metsiä, popsittu pussitolkulla porkkanoita ja lapattu paskaa säkkitolkulla.

  Pikkuperkele on aiheuttanut stressiä ja melkein hermoromahduksen, siihen on kulunut aikaa ja rahaa kun halusin sen elämästä täydellistä. Mervi on myös opettanut, ettei kukaan voi olla täydellinen, että hälle riittää vähempikin huomiointi eikä maailmanloppu tule vaikken jaksaisi viedä sitä ulos.

  Tänään käytiin metsäpoluilla lehtien seassa juoksemassa, viimeisiä kertoja tänä vuonna. Syötiin herkkulounasta -tai Mervi söi. Pellava-hobbypluspuuro voikukanlehdillä ja pähkinöillä on kestosuosikki!
Katseltiin pikkukakkosta yhdessä, rapsuteltiin pitkän kaavan kautta.

Vuodessa Mervistä ei ole tullut vain lauman jäsen, vaan myös unohtumaton, ihana ystävä ♥

Mulla on niin iso ikävä sua

Kun olen kuollut

Itke hiukan minun vuokseni

Ajattele minua toisinaan

Mutta älä liikaa.

Ajattele minua silloin tällöin

Sellaisena kuin olin eläessäni.

Toisinaan on mukava muistella

Mutta ei kauan.

Jätä minut rauhaan

Niin minäkin jätän sinut rauhaan

Ja niin kauan kuin elät

Säästä ajatuksesi eläviä varten

Se oli viimeinen kesä. Paras kesä, paras parhaalle ponille.

Vasta jälkeenpäin ymmärtää kuinka paljon siitä opin.