lauantai 31. toukokuuta 2014

#121 Pienoiset erot poseerausinnossa ja muuta hupsua

Taannoisen pikakuvaussession tuloksia, voinee jotenkin huomata että toinen kuvattavista
ei ollut kamerasta kovinkaan innoissaan...
Kato kato äiti ota musta kuva ota ota!


No ota nyt yks kuva sitten.

Yks kuva...

...mä sanoin YKS KUVA.

Joo, Viola näemmä vihaa kameraa. Vihaa, isolla Veellä. Meh. 
  Asiasta kolmanteen, mä niin rakastan Suomen kesää. Säätilat vaihtelee kuin maanisdepressiivisen mieliala ja sekunnin sadasosassa saattaa kesken aurinkoisen päivän alkaa sataa kohmeisia kissanpentuja ja tiskirättejä. Jihuu! Tänään sain kanit aamulla ulos kunnes alkoi sataa noin nanosekunnin ulkoilun jälkeen. Noh, kanit sisälle, menee vartti kun taas aurinko paistaa ja kanit katsoo ikkunasta kettuuntuneena. Noh, kanit uudestaan ulos. Nyt meni jopa tunti ennen kuin TAAS tuli kaatamalla vettä... 
  Päätin luovuttaa, kiikutin kanit toisen kerran sisään ja uhrasin kuivan olemukseni nyhtämällä niille pää pusikossa syötävää, jotteivät aivan vaipuisi masennukseen. Ilpo the palliton potilas pääsi sisältä sadeen tauotessa ulos rallaamaan tunniksi, sitä kun ei haittaa vaikka tassut kastuu ja sisällä sohvalla niitä on astetta kivempi kuivatellakin. 
  Ollappa parempana puoliskona hentoisen eukon sijaan kunnon tyä ukkeli, jolla voisi teettää kaneille hienon katetun aitauksen... Meille on tulossa viisi hoitopupua ensiviikolla, ja koska ovat pienipäistä (ja kusipäistä) sorttia, taidan asuttaa heidät suosiolla talvikanilaan sillä pirtsakat intervallikirmailut jäneksen perässä eivät oikein inspaa. Hommaa siis riittää kun pitää saada talvikanilakin asuttavaan kuntoon ja ilma on syvältä rektumista. Tahdon Thaikkuihin...



(Asiasta kukkaruukkuun, edellinen postaus aiheutti ikean lihapullaakin mehevämpiä kommentteja ja ne taas aiheuttivat minussa pienimuotoista myötähäpeää. MINÄ saan kirjoittaa blogissani mistä haluan. Kun en mainitse kenenkään yksityishenkilön, saatikka yhdistyksen (josta en suinkaan puhunut) nimeä, en varsinkaan tee mitään väärin. Kun kerron aikuisten ihmisten harrastaneen suoranaista lapsellista, ajoittain pelottavaakin vainoamista ja erinäistä ulosteenjauhantaa keskenään aiheesta minä, ja sanon odottavani sen loppuneen, odotan silloin näiden itseään liiankin usein aikuiseksi siteeraavien tajuavan olla hiljaa. Mutta mitä saan? Lisää kitinää! Sikäli huvittavaa, että heti koetaan asiakseen tulla kitisemään omista kitinöistä ja samassa lauseessa muistutetaan että minä olen aikuinen, vanha ja viisas. Vaikka kyseiset kommentit aiheuttavatkin lähinnä huvitusta, pyydän kuitenkin jokaista enemmän tai vähemmän raivoilopissastalkkeria menemään itseensä ja keskittämään kiukun vaikka urheiluun. Myös käsityöt, kirjakerhot ja metsissä samoilu voivat helpottaa. Tästä eteenpäin voitte lähettää kiukkuviestinne osoitteeseen: Улица Ленина 5 as3, Siperia. )

Mutta hei, ottakaa tästä kisse. Ehkä se helpottaa.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Turha ulina osoitteeseen Улица Ленина 5 as3, Siperia.