"muuten kaikki on kuin ennen, mutta hännät on pidempiä!"

Meille muutti tänään Carolalta kaksi komeaa hiirimiestä, Esa-Korianteri Toinen ja Pasi-Jesperi. Valmiiksihan kotona oli jo pari hiirityttöä, joista Hitleriina ja Mussoliina saivatkin nyt lähteä poikaslootiin mammailemaan kun uroksia saatiin taloon. Ennen naisiin menoa pienet miehet puhdistivat romanttisesti toistensa pallit, ehkä se oli jokin onnenrituaali?

Vasemmalla Pasi, oikealla Esa.

Hiiripareja yhdistäessä kiinnitin jo huomiota tyyppien lempeyteen: haisteltiin kyllä, nuoltiinkin ja vikistiin, mutta kiinni ei käyty, eikä kaveria juoksutettu. Hamsterien kanssa yhdistäminen on niin hurjan vaikeaa, että innostus lopahti jo siinä kun sama akka antaa ukolle köniin kuudetta kertaa.
Huomasin myös tässä hiiruillessa, että tältä sen harrastamisen kuuluukin tuntua! Ehkä hiiret ovatkin se mun juttu. Hiirinaaraat on vähemmän akkamaisia kuin hamsunaaraat, hiirimiesten pallit ovat valtavat suhteessa pään kokoon, hiiret on useimmiten sileitä eikä pörröisiä, niissä on nostokahva, jos niille ei väännä joka päivä sen seitsemää sorttia pöperöä niin et ole huono ihminen siltikään, ja poikasiakin saa karsia ilman että joku puputäti on ulisemassa äidinrakkaudesta, hiirten söpöydestä ja vaaleanpunaisista poneista. Hiirissä tökkii ainoastaan haju, mutta ehkä sen kanssa voi elää!

Pari A: Esa ja Mussoliina

Pari B: Pasi ja Hitleriina

(BTW vinkvink, jos sydämessäsi on hiiren mentävä kolo niin pian olisi pieniä hiiriystäviä vailla koteja!)

Kaikki loppuu aikanaan.

  Niin moni on tullut kysymään, että koska uusia hamsteripoikueita? Viime poikueestahan on aikaa? Tuletko näyttelyyn? Haluatko poikasia? Olisiko urosta lainaan? Ja lopulta jokainen kysyy, MIKSI EI?

  Koska en jaksa kerta toisensa jälkeen vastailla, niin tässäpä kokonaisuudessaan. Poikasia ei tule, viime poikueesta on aikaa jo vuosi. Jos haluat hamsterin, käänny Saskia Purtilon tai Carola Roivaksen puoleen. Koska hamstereita on vähenevissä määrin, en myöskään käy hamsterinäyttelyissä kuin satunnaisesti ja silloinkin ilman elukoita. Kaikkia näyttää kiinnostavan, että miksi? Miksi säkin lopetat kun kaikki meni niin hyvin? Hamsterikasvatushan on kivaa, eikö vain?

  Harrastuksen ei kuitenkaan kuulu aiheuttaa ahdistusta ja kyyneliä. Ei sitä, että paineiden alla meinaa oma mielenterveys järkkyä. Ei sitä, että näyttelyistä yms. tulee pakollinen paha, ja koko harrastusta pyöritetään verenmaku suussa. Kaikki vittuilevat kaikille, suunnilleen jokainen on joko katkera tai muuten vaan hiekat synnytyselimissä. Moni tuntuu olevan sitä mieltä, että kasvatusta on jatkettava, vaikka ei kiinnostaisikaan. Mä en kuitenkaan enää jaksa.

  Tähän ei vaikuta mammalaumojen (katkerat) juorut, ei todellakaan: aikuiset ihmiset osoittavat vain omaa tyhmyyttään. Jos asiasta koen jotain häpeää, se on vain myötähäpeää. Aina ei mene nallekarkit tasan.
Nämä muutamat hamsuvuodet eivät kuitenkaan ole olleet silkkaa paskaa, ettei kukaan vain ymmärrä väärin.  
  Oon hirmu onnellinen siitä, että pahimmat teineilyajat hääräsin hamsujutuissa enkä pyörinyt kylillä. Että kasvoin ihmisenä siinä missä muut kasvoivat lähinnä leveyssuunnassa koska ES. Että muutamat aikuiset, kokeneet kasvattajat kohtelivat kuin aikuista ja luottivat että hoidan homman. Että pääsin reissaamaan Lappeenrantaa ja Oulua myöden näyttelyissä. Kasvatti hurjasti itsetuntoa sekä stressinsieto- ja suunnittelukykyä, ja voi niitä onnistumisen hetkiä kun ehdittiin viimetipassa junaan tai oma kasvatti valioitui. Niitä tulen muistelemaan vielä kiikkustuolissakin. Opin sosialisoimaan, servaamaan, tulkkaamaan enkkutuomareita, sihteeröimään, säästämään, laskelmoimaan, reissaamaan yksin ja vaikka mitä muuta. 

  Nyt on vaan aika nostaa kytkintä ja tehdä jotain muuta: hamsuharrastus antoi hurjan paljon enkä hetkeäkään vaihtaisi pois. Ei, en niitäkään hetkiä kun raivohullu aikuinen on rähjännyt naama punaisena silkasta harmituksesta. Enkä niitä, kun huomaan pankkitilin hoikistuvan kuin Jutan superdietin kourissa.

  En mä olisi tämä sama Veera, jollen olisi aikoinaan saanut sitä ekaa hamsteria. Enkä puoliksikaan sama, jollen olisi uskaltautunut Urhon, Irman ja Oskun kanssa näyttelyyn. Vaikka hamsterit lähti, niin monta älyttömän tärkeää ihmistä jää.

Saattaa olla, että joskus palaan vielä hamsuilemaan. Toivon silloin vielä löytäväni jostain hamsterin, jonka sukutaulussa on nimi Pouta Poskikarva. Se oli mulle se kaiken hyvän alku. <3

B-poikue, Myssyn muksut kesällä 2012. Untamo, Tyhmy, Maisa ja Hestia. :3

Lepää rauhassa, Mervi.

Ensimmäinen kanini, ensimmäinen tosiystävä. Ensimmäinen eläin jonka kanssa 

olen itkenyt onnesta.

Mutta ne hetket. Ne lukemattomat upeat hetket, ne kesäyöt ja auringonlaskut,

yhteiset herkkuhetket ja retket. Päivääkään en vaihtaisi pois.

Taas valo viiltää taivaanrantaa

se päivän yöstä erottaa.

On tullut aika pois se antaa,

jota niin paljon rakastaa.

Sen järjellä me ymmärrämme,

kun toinen lähtee, toinen jää.

Vain pieni lapsi sisällämme,

ei sitä tahdo käsittää.

Hyvää matkaa, hyvää matkaa,

kulje kanssa enkelin.

Hyvää matkaa, hyvää matkaa,

sinua paljon rakastin.

"Haluan eron jälkeen tuntea, että tein päätöksen tarpeeksi ajoissa. Ettei jokainen uusi huominen tuonut enempää kipua sille, jolle se todella merkitsee."

                           

Kuvia viimeisen vuoden varrelta.

Tervetuloa Teppo!

Aniaras Theo eli tutummin Teppo-setä

Uusi vuosi aloitettiin meillä vähän etuajassa marsujengin puuttuvan uroksen saapuessa kotiin. Herran piti saapua vasta tammikuun marsunäyttelystä, mutta SHY:n näyttely sattui sopivasti joulukuulle ja siinäpä poika pääsi samalla kotiin kun olin Ilpon kanssa tuonne menossa.

Voi sitä huomion ja herkkujen määrää!

  Näyttelystä sen verran, että Ilpolla oli ainakin oikein mukavaa! SHY:n buffa huusi tyhjyyttään mutta omin eväin mennään juuri tästä syystä. Näyttelyn (yllättäen) ainoana kaniherrana Ilpo suorastaan kylpi huomiossa, kävi varmaankin yli kymmenen ihmisen sylissä, tutustui paikkoihin ja sai herkkuja. Ulkonakin käytiin, kun näyttelypaikalla oli lunta josta poika kovin pitää.

   Lähdin näyttelymatkalle Carolan mukana vain siitä syystä että Ilpo saa sosiaalistua ja pääsi kolmannen kerran automatkalle, jotta tottuu reissaamiseen ja näyttelypaikan häslinkiin jotka ovat väistämättä isona edessä. Oikein kiltisti Ippe käyttäytyi ja hurmasi ihmisen toisensa perään lempeydellään. Olipa tuo myös yhden sylittelijän mukaan hyväkäytöksisin kani jota hän oli koskaan nähnyt, hyvä Ilpo!
  Haimme Carolan kanssa ruotsalaistuomari Lotta Lingin asemalta ja hän oli myös paluumatkalla mukana, joten marsuista ja koirista tuli juteltua lähinnä ruotsiksi. Oikein kiva reissu siis!

Ilpo Jennin syliteltävänä

On rankkaa olla suosittu!

ELÄINLAUMAN JOULU: Sisu, tuo hulvaton ilme-eläin

Oon niin kaunis -Sisu

Ylimielinen p*ska -Sisu

Mielistelijä -Sisu

Huomioin sua, ootko nyt onnellinen -Sisu

Ei mua väsytä, mä vaan harjotan mun kasvolihaksia -Sisu

MÄ TYKKÄÄN SUSTA NIIN ETTÄ HALKEEN! -Sisu

VäsySisu

UniSisu :3

ELÄINLAUMAN JOULU: Kanien joulukeksit!

Tein kaneille valmiiksi pipareita jouluksi, tottakai nyt saivat jo maistaa yhdet mutta jouluna vasta loput! Nämä sopivat marsuille ja hamstereille myös, pelletin voi vaihtaa johonkin hamsunruokaan vaikkakin meillä rakastetaan kanien genesis -palleroita hamsujenkin keskuudessa.

Noin 15 isoa sydänpiparia:

2dl pellavarouhetta
2dl Genesis -pellettiä tms.
2rkl oliiviöljyä
1dl ruisjauhoja
2 omenaa soseutettuna
vettä

Sekoita pelletit ja pellavat pieneen vesimäärään, n. 1,5dl

Pilko omenat tehosekoittimeen

Huomaa että eihän ne soseutu ilman vettä kunnolla, lisää vettä...

Soseuta veden kanssa mössöksi!

...ja lisää pelletteihin.

Etsi ruisjauho

...Ja heitä sitä sekaan noin desi.

keitä vedenkeittimessä vettä ja lisää sitä sen verran, että saat tasaista

jäykkää massaa.

Sekoittele niin että pelletit turpoavat ja massassa on sitkoa.

Etsi piparimuotteja! ...ja laske ne vaikka huviksesi,

meiltä löytyi 57 kpl...

Lusikoi massaa piparimuottiin. Älä laita hervottomia määriä,

näiden pitäis kuivuakin. 

Taputtele massa muotteihin, ota ylimääräiset pois jos laitoit liikaa.

Itse tein reilun sentin paksuisia ja hyvin kuivuivat.

Koristele kaurahiutaleilla, pähkinöillä, rusinoilla tai millä ikinä keksit!

Paista reilussa sadassa asteessa mielellään kiertoilmauunilla.

Asteita ei tarvitse enempää, on tarkoitus kuivata eikä kypsentää.

Kun piparit ovat kovia, laita ne ilmavaan paikkaan kuivumaan ja käännä pohjapuoli ylöspäin että 

sekin kuivuu. Meillä nuo kuivuivat parissa päivässä, mutta jäähtyneet pehmeätkin piparit

maistuvat eläimille hyvin. Kunnolla kuivuneissa on hampaille töitä!

ELÄINLAUMAN JOULU, Viola löysi ystävän!

Oli tarkoitus kuvata joulukuvia. Päädyttiin kuitenkin naapurin pihaan, jossa

perheen 2-vuotias tyttö rakastui Violaan :')